tiistai 18. kesäkuuta 2013

Simon & Bellan pennut!

Monen viikon jännityksen ja odotuksen jälkeen, vihdoin ovat Simon (Mahti Vahdin Xavier) ensimmäiset pennut nähdeet päivänvalon! Alicton Neela, tutummin Bella, synnytti kuusi aivan ihanaa pentusta. Synnytys alkoi 61. kantopäivänä, lauantaina 15.6.13 n. kahden ja kolmen välillä iltapäivällä, ja kesti kaksi-kolme tuntia. Kaikki sujui hyvin, Bella ja pennut voivat hyvin :-) Simo autuaan tietämättömänä joutui sietämään emäntäänsä, joka lörpötteli sille aivan käsittämättömiä juttuja kuten: "Simo, susta on tullut isä!!"

Kuten tuossa aiemmin jo mainitsin, pentuja syntyi kuusi. Ensimmäinen, joka pulpahti ulos, oli narttupentu, joka oli väriltään black&tan. Ensin ei oltu ihan varmoja mikä väri sieltä tulee, ennen kuin pentu kuivahtaisi, joten alustavasti pentu oli tumma narttu. 


Seuraavan syntymiseen meni hiukan alle puolisen tuntia. Ja tämä olikin se, mitä oltiin odotettu, kirjava poika<3 Pieni Simoherra junior :-) Mustavalko-kirjava, mutta kuitenkin!


Seuraava syntyi suurinpiirtein samassa ajassa mitä nuo kaksi muutakin. Yllätys oli se, minkä värinen sieltä pulpahti! Tyttö se oli, mutta todella vaalea kerma! Tumma äiti, tummankirjava isä, mutta todella vaalea narttu :-) Mahdollista se kyllä oli, koska Simon suvussa takana on paljon valkoista, mutta silti en olisi uskonut, kun kaikki muut pennut olivat tummavoittoisia :-) Loppujen lopuksi nyt mietitään, että onko tyttö väriltään jopa täysin valkoinen!


Tämän jälkeen ei kuulunut pitkään aikaan yhtään mitään. Aika mateli, ja olin varma, että pentujen tulo loppui. Olin kuitenkin mielessäni ihan onnellinen jo tähänkin määrään pentuja. Seuraava kuitenkin pullahti pihalle melkein tunnin päästä edellisestä, ja tämä oli black&tan poika, joka myöhemmin todettiin soopelin väriseksi :-) Alla olevassa kuvassa alimpana tämä poika.


Nyt ainakin olin varma, että ei tule enempää, sillä Jonna oli aiemmin laskeskellut, että kolmen/neljän pennun liikkeet tuntuvat masussa. Kuitenkin, kun neljännen syntymästä oli noin puoli tuntia, valon näki viides pentu, black&tan tyttö! Tämä pentu on isompi mitä samanvärinen sisarensa, ja tällä on valkoinen viiru rinnassa :-)


Mutta ei siinäkään ollut vielä kaikki! :-D Juuri kun emää oltiin viemässä jaloittelemaan ulos hetkeksi, viimeinen tulla tupsahti pentulaatikkoon! Ja sehän oli myös kirjava poika <3 Valitettavasti tällä pojalla oli käänteiset värit, eli tumma selkä ja pää ja valkoiset jalat, maha ja hännänpää. Mutta se ei pentua pahenna, aivan ihana pieni mollukka tämäkin!


Nyt oli vihdoinkin kaikki pennut maailmassa! Yhteensä siis kuusi pientä pallukkaa, kolme urosta ja kolme narttua :-) Ihana ja reipas Bella <3



Seuraavana päivänä lapsosten turkit olivat jo kuivuneet, ja niistä voitiin päätellä paremmin värejä. Ne kuitenkin tulevat vielä muuttumaan, joten mistään ei voi olla varma. Olisi ihanaa, jos tuosta vaaleasta pennusta jäisi oikein vaalea <3 Ja on jännä nähdä, miten tuo soopelipoika muuttuu ;-) Seuraavaksi kuvia yhden-kahden vuorokauden ikäisistä pennuista:








3vrk:



Vaikka ei saa olla puolueellinen, niin kyllä tuo pikku Simppa vei minun sydämeni aivan täysin <3

Näiltä tiimoilta tulette kuulemaan meistä vielä paljon ja noin neljän viikon päästä menen katsomaan näitä ihania palluroisia, joten silloin ainakin miljoona kuvaa tulossa ;-)


Sitten meidän omista pojista vielä pari kuvaa tältä aamulta:



torstai 13. kesäkuuta 2013

Elelyä kolmestaan poikien kanssa

Niin harmilliselta kuin se kuulostaakin, niin totta se vain on, että opiskelijan pitää kesällä tehdä töitä, että selviää tuettomista kuukausista. Tämän johdosta omakin mies lähti Keravalle töihin, ja jätti meidät tänne Hervantaan yksinään kuluttamaan nahkasohvaa ja kaukosäädintä. No, hassuahan tässä on se, että yleensä en ikinä ehdi katsomaan televisiota, saati istumaan sohvalla tekemättä mitään ihmeellistä. Nyt se kuitenkin on arkipäivää, sillä kun työskentelen DRX -Finlandilla karaoke-, Bingo- ja tietovisajuontajana, niin työvuorot painottuvat iltaan. Joten tässä sitä ollaan, kaikki päivät menee tyhjänpanttina istuessa, lehteä lukien, TV:tä katsoen, valokuvaten, blogia kirjoitellen tai koiria ulkoiluttaen. Blogillehan tämä on mukavaa aikaa, kun jaksan päivitellä useammin ;-) Nyt kuitenkin asiaan! 

Edellispäivänä tein valokuvausreissun poikien kanssa, koska olin viettänyt taas liikaa aikaa sisätiloissa aivan turhien asioiden parissa. Herrat olivat saaneet jo ulkoilutuksensa, mutta eihän liikunta ikinä pahasta ole! Uutisissa oli juuri ollut juttu Tampereen tulvimisesta, ja siitä oikeastaan mielenkiintoni sain kuvaamiseen. Aikaisemmalla lenkilläni huomasin, että Ahvenisjärvi tulvi samalla lailla kuten keskustan tiet, ja halusin saada mukavaa kuvamateriaalia kyseisestä tulvimisesta. Koirat siinä sivussa olisi tietysti plussaa ;-) 

Valitettavasti kuitenkin, kun saavuin Ahvenisjärvelle, ei paikka tulvinut enää ollenkaan. Veden nousu oli luultavimmin tapahtunut runsaan vesisateen ansiosta, ja sen lakattua pinta oli laskenut yhtä nopeasti kuin oli noussutkin. Olin aika pettynyt, mutta koska olin varustautunut reissuun saappailla, päätin, että niitä pitää käyttää hyväksi! Jotenka, asettelin pikkupoikani pienen puron keskelle seisomaan, kuvausasentoon, ja napsaisin muutaman otoksen.

Simo päätti, että hänhän ei muuten tässä turhaan seisoskele, ja työnsi persiinsä keskelle puroa :-) Simo <3 


Herrat poseerasivat hyvinkin mallikkaasti koko kuvaussession ajan, ne ovat niin mahtavia pikku pumpulipalloja. Hih. Mitä kaikkea mamma saikaan päähänsä, sitä kokeiltiin. Pojat saivat tuta Eveliinan pienet valokuvausideat, ja ohikulkijatkin hymyilivät lavastuksilleni. Pojat aseteltiin mitä erikoisimpiin paikkoihin poseeraamaan, mutta mistään ei nuristu! Yhdestä kuvasta Sakari liukeni nopeasti, mutta samalla sain otettua Simosta parhaimman otoksen pitkään aikaan. Tässä se tulee:


Hassua, miten pesukarhulta se tuossa kuvassa näyttääkään! Itse olin asetellut Simon istumaan tukin päälle, mutta Simppa löysikin "paremman" asennon, josta ei loppujen lopuksi uskaltanut liikkua yksin pois, alla olevan veden takia :-D Hölmö ystävä <3

Loput kuvat ovat ympäri Ahvenisjärven rantaa. Meillä oli oikein mukava kuvausreissu, pojat saivat juoksennella poseerauksien välillä, ja jahdata sorsia :-) Loppuun vielä joitakin onnistuneita valokuvaa.


Simon kuuluisia haukottelukuvia ;-) BOOORIING.


Sateinen Hervanta hiljenee yöpuulle <3

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mistä koirakavereita löytää?

Joskus joku kysyi minulta, miten olen tavannut niin paljon omarotuisia (myös tietysti muun rotuisia) koirakavereita. Itse en ole ikinä pitänyt sosiaalista toimintaa itselleni vaikeana, joten ainakin minulle uusien kontaktien luominen on helppoa.


Omistajana olen niin onnellinen, että mun koirilla on paljon erikokoisia ja rotuisia koirakavereita. Useimmat näistä asuvat vielä tosi lähelläkin. On niin mahtavaa kerätä joukko kasaan, ja lähteä juoksentelemaan metsään tai johonkin muualle, esimerkiksi uimaan! Lähes naapurissa meillä asuu keskikokoinen villakoira Bambi, jonka pojat ovat tunteneet ihan pennusta asti. Bambin omistaja Riika on vanha ystäväni Porista, sillä olemme olleet yläasteella samalla luokalla. On niin mahtavaa, että asumme tällä hetkellä lähes vierekkäin täällä Tampereen Hervannassa. Tämä kolmikko on sellainen ryhmärämä yhdessä koheltaessaan, että oksat pois. Viime viikollakin olemme kahtena peräkkäisenä päivänä käyneet Suolijärvellä kiertämässä pururataa, tottakai poikien kanssa ;-) Kuvia polulta tulee tässä.


Riika, Bambi ja pojat <3

Jos sä otat jaloista, ni mä otan kaulasta kiinni!


Nykypäivänä on todella helppo tehdä uusia tuttavuuksia, internet on aika oiva paikka ;-) Itse aloitin ensimmäiset koirakontaktit Petsie-nimisessä "sosiaalisessa mediassa", jossa on siis eläimien profiileita. Siellä otin yhteyttä samanrotuisiin koirakkoihin. Parin kuukauden päästä minulla oli jo kolme mittelikaveria!
Toinen keino on tietysti kaikki harrastukset. Me emme kovinkaan ole mitään harrastaneet ryhmissä, mutta tokoilimme joskus aikoja sitten. Siellä tapasimme useita koirakoita, joiden kanssa edelleen olen yhteyksissä. Liitän koirapuiston myös harrastuksiin, vaikka se ei oikeastaan sitä ole. Siellä olen tavannut niin hyviä kuin huonojakin kontakteja, mutta suurin osa on kuitenkin ollut positiivista porukkaa. Koirapuistoja haukutaan paljon, ja niiden vaaroista keskustellaan (ja tietysti syystäkin), mutta kun löytää hyvän puiston, jossa käy säännöllisesti sama tuttu porukka, on se kultaakin arvokkaampi, sitä mieltä minä olen. Mutta olen myös sitä mieltä, että on aina pidettävä silmät auki koirapuistoon astuessa, millaisia koiria siellä on ja millaisia koiria sinne tulee. Myös omat koirat pitää olla kontaktissa omistajan kanssa, ja kutsuttavissa pois tilanteista. Omistaja ei saisi olla sokea omien koiriensa vioille tai tavoille. Koska totuushan on se, että myös sinun koirassasi voi olla vikaa, jos tappelu syntyy.
Kolmas tapa, jonka haluan nostaa esille, on näyttelypiirit. Nämä menisivät tuohon harrastuksen alle, mutta halusin mainita tämän erikseen, koska siitä on niin paljon hyvää sanottavaa. Olemme saaneet laumani kanssa tärkeitä kontakteja näyttelyporukoista ja kasvattajaystäviltä. En voi enempää kiittää näitä ihmisiä, jotka ovat tutustuttaneet minua ihmisiin ja päästäneet minut porukkaansa aika varauksettomasti. Erityisesti Marja-Leena Kääpä (Mahti Vahdin kennel) ja Päivi Perälä (Krispesan kennel) ovat olleet älyttömän upeita minua kohtaan, kun aloitin mitteliporukoissa. Muita ihmisiä joita haluan mainita, ovat ihanat Siru Rajala (Pianata's kennel), Merja Toikka (Kivipellon kennel) ja Kati Toroi (Vionellan kennel). Tämä lista jatkuisi loputtomiin, joten mainitsin vain erityisesti minuun vaikuttaneet ihmiset. Miksi juuri nämä ihmiset? Koskaan en ole vielä saanut kieltävää vastausta, kun olen tarvinnut apua. Olen saanut lukemattomat kerrat heiltä erilaisia vinkkejä koirieni kanssa ja monia reissuja ollaan tehty yhdessä näyttelypaikoille, jonne en olisi päässyt ilman heitä, sillä minulla ei ole enää autoa. Mahtavaa, että maailmassa on niin paljon hienoja ihmisiä, jotka pyytettömästi auttavat ja ovat muuten vain tosi hyvää seuraa. Tällaista meininkiä koiramaailma tarvitsee. Kiitos teille kaikille siis! <3
Neljäntenä ja viimeisenä (ainakin näiltä osin) on tutustua uusiin koirakkoihin vanhojen koirakaverien kautta. Tämän otin esimerkiksi varsinkin nyt, kun pari viikkoa sitten Veera (Joka omistaa myös mittelin, ja jonka olen tavannut Hervannassa ja ystävystyimme  sattumalta :-) ) kutsui minut "saksanpystykorvamiittinki" keskusteluun, jossa siis tarkoituksena on ollut luoda reissuja kivassa koirakkoporukassa. Ja niin siinä kävi, että taas tuli meille uusia ystäviä, niin koiria kuin ihmisiäkin. Tässä seuraavaksi kuvia eilen tehdystä hassujen pystykorvien reissusta!










Ukko ei jaksanut odottaa enää nameja, vaan päätti toimia itse.


Kiitoksia teille kaikille mukana olleille ihmisille, minulla ja pojilla oli tosi hauskaa! Toivottavasti päästään uudelleen teidän messiin riekkumaan :-)

Loppuun kiitän vielä kaikkia ystäviäni, jotka olen tavannut poikien kanssa ja ilman, sillä ilman teitä pitkät ulkoilulenkit olisivat tylsiä ja koirapuisto tyhjillään. Aurinkoista kesää kaikille, yritän pitää kaikkiin yhteyttä minkä ehdin, mutta aina ei pää muista, vaikka haluaisi. Minuun saa aina ottaa yhteyttä, niin vanhat kuin uudetkin ihmiset. Mikä muka olisi parempaa, kuin ystävät? 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Porin koiraranta

Jos joku tekee olon, että kesä on täällä, niin se on Porin Mäntyluodon koiraranta! Sinne suuntasimme Hannan kanssa kera koirien. Ranta oli pullollaan muitakin, ihmisiä, koiria ja pari hevostakin nähtiin. Kaikki kuitenkin ui sulassa sovussa samassa meressä, ja niin löytyi tilaa sieltä myös meidän neljälle pienelle koiralle ;-) Haluan hehkuttaa vielä Porin koirarantaa, sillä harvassa paikassa on näin hyvä paikka, jossa koirat saavat rauhassa pulahdella. Ranta sopii hienosti myös pienille koirille, jotka eivät välttämättä halua/pysty uimaan pitkään, sillä ranta on pitkälle matalaa :-)

Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, en aio paljon höpistä, vaan annan kuvien puhua puolestani. Tässä siis kuvapostausta tällä kertaa! :-)



Ensin juostiin kuin tuulispäät rannalla, ihan päättömästi :-) Jokainen koira oli pakko käydä katsastamassa, eihän sitä voi tietää, jos vaikka siellä olisi narttuja! Tutkimisen jälkeen uskaltauduttiin veteen, kun mammakin meni.

Sakarista kuoriutui oikea vesikirppu, ja siltä se kieltämättä näytti, kun se nenällään halkoi aaltoja ;-) Olen niin ylpeä pojistani, jotka nauttivat uimisesta, sillä niitä tarvitse raahata viilentymään veteen pakottamalla. Minun karvatollot ovat ihania vesimitteleitä <3



Äiti, katso, olen vene!




Koska uiminen on ihan parasta (Ainakin Simon mielestä!) vedessä vietettiin aikaa ihan urakalla. Ystävät uiskentelivat puolisen tuntia putkeen meressä, vaikka uintireissujen välissä piti välillä käydä katsastamassa hiekkarantaa ja kastelemassa Hannan vaatteet ja pyyheet.






Myös terrierit uskaltautuivat uimaan, vaikka samanlaisia vesipetoja eivät olleetkaan. Tässä pari kuvaa Siiristä ja Tytistä!






Kun oltiin lähdössä pois, piti vielä vetäistä rannalla parit rallit ja hupsukohtaukset, joiden ansiosta koirat olivat märkiä, hiekkaisia ja ennen kaikkea väsyneitä ja iloisia! :-)




Täytyy olla onnellinen siitä, että Pori on lähellä ja että siellä asustaa sukulaisia, sillä mitään hienompaa kesässä ei voi olla kuin koiraranta ja koirien ilo siellä melskatessa!! 

Hervannassa paistaa aurinko suoraan kirkkaalta taivaalta, ja ikkunalaudan mittari näyttää lähes 30 astetta. Hieno kesä alkanut ja mahtavampaa vielä tulossa toivottavasti. Kuulette meistä vielä, nyt kuitenkin hiljenemme ottamaan lepiä kerrostaloasunnon viileydessä :-)