Korpilahti 31.3.2013

Lähdettiin aamulla kasvattajakaverin kanssa kohti Korpilahtea, siellä koiranäyttely odotti meitä! Tuomarina toimi Maija Mäkinen, jolta en odottanut kummempia tuloksia, sillä Simon kasvattaja oli tuomassa Titi-Nalle koiraa myös paikalle, joka viimeksi samalla tuomarilla voitti. Paikka oli hevostallin maneesi, joka pölisi, mutta kuvia siellä oli mukava ottaa, kun isoista ikkunoista tulvi valoa <3

Paikanpäällä oli tuttuja, sukulaisia ja tietysti kasvattaja. Oli ihana nähdä Simon sisko, jota en ollut nähnyt sitten Simon pentuajan. Tulivat hyvin toimeen, Simo olisi halunnut tutustua silti ehkä vielä enemmän!

Sakarin kehä oli ensimmäisenä, junnuissa kun oli. Kehässä kolme koiraa, kermasoopeli, tumma oranssisoopeli ja kirjava Sakari. Olin varma, että Sakarin epätasaisesta väristä sakotettaisiin ja oltaisiin viimeisiä H:n tai T:n kera. Toisin kuitenkin kävi, tuomari tykkäsi pojasta! Sakarista tuli luokkansa ensimmäinen SA:nsa

kanssa :-)

Seuraavaksi oli vuorossa Simon luokka. Kehässä neljä koiraa, Simo, Titi-Nalle, ja kaksi muuta urosta. Kolme näistä kilpaili FI MVA tittelistä. Olin aivan varma, että Simo häviää puoliveljelleen Titi-Nallelle (Eli Mahti Vahdin Valentinolle). Lopulta kuitenkin Simo sai ERI:n ja Titi-Nalle kaikeksi yllätykseksi EH:n. Lopulta kehässä oli kaksi ERI:n saanutta ja kaksi EH:n saanutta. Vielä enemmän hämmästytti se, että Simo voitti myöskin luokkansa, SA:n kera!

Seuraava haaste oli, miten esittää kaksi koiraa paras uros kehässä, kun on vaan yksi omistaja! :-D Onneksi Siru auttoi ja esitti Simon. Hauskaa kehässä oli se, että kahdeksan uroksen joukosta ainoastaan kaksi urosta oli SA:n arvoisia, joten paras uros tittelistä ja sertifikaatista olivat kisaamassa ainoastaan minun pojat <3 Kauan juoksutettuaan Maija Mäkinen valitsi Simon kauneimmaksi urokseksi, jonka johdosta poika sai viimeisen sertinsä ja siitä tuli SUOMEN MUOTOVALIO <3 Sakarikaan ei jäänyt kuivin suin, Varasert napsahti herran ihka ensimmäisestä virallisesta näyttelystä!! Poikien arvostelut löytyy esittelysivuilta tuolta yläpalkista. 

Huomenna vuorossa Ruovesi, jossa mukana ainoastaan neljä Mittelspitziä, Sirun tytöt ja meidän pojat! Toivomme siis SA:ta myös huomiseksi! ;-) 

Hiihtoloman loppu.

Meidän hiihtolomamme sujui aikamoisissa menoissa. Kokoajan oltiin matkaamassa edestakaisin, jos ei nukkumapaikan suhteen, niin sitten kyläilyjen merkeissä. Keskustan mummolassa käynti kahtena päivänä oli pojille mukavaa, sillä siellä oli kyläilemässä kummitätini molemmat koirat, Sheltti Oskari ja Mitteli Arttu. Ja kun mummulassa saa aina kaikkia herkkuja... Alkuviikon majailimme tosiaan äitini luona Porin Ulasoorissa, ja lopulta päädyimme Meri-Poriin Hanna-muorin luo. 

Edellinen päivitys koski palloilla leikkimistä, tämä päivitys koskeekin sitten kavereiden kanssa peuhaamista! ;-) Keskiviikkona lähdimme Hannan kanssa koirarannalle yyterin rannalle. Meillä ja koirilla oli hienoa, ja aivan upea auringonlasku seurasi meitä!

Tämän illan jälkeen Sakarilla alkoi paha ripuli, joka jatkui koko loman loppuun. Onneksi poika ei kuitenkaan siitä välittänyt, vaan oli hyvinkin reipas, syöden ja riehuen kavereiden kanssa. En edes ajatellut mitään vatsapöpöä tässä vaiheessa, kun Sakke nyt yleensäkin syö kaikkea syötäväksi kelpaamatonta, kun ulkona on. Lopulta kuitenkin selvisi, että mahatautihan se olikin, ja siinä vaiheessa pitikin sitten mennä jo lääkärille. Ei tosin Sakarin takia. 

Mutta, seuraavana päivänä, elikkä torstaina, kävimme poikien ja Hannan terrieri-tyttöjen kanssa Teemuluodon lintutornilla. Matkalla oli taas aikamoinen meno, mutta ylhäällä lintutornissa rauhoituttiin ottamaan kuvia. Siellä tuuli sillain että oksat pois!!

Anoppilassa päätin vielä hieman kokeilla kuvata eri ominaisuuksilla poikia, tosin ihan takapihalla. Hauskaa oli, että juuri silloin herrat saivat oikein kunnon hepulin, ja riehuivat sydämensä kyllyydestä!!

Seuraavana yönä Simo sai saman mahataudin, joka Sakarilla oli jo ollut monta päivää. Sakarin maha vain luultavasti kestää paremmin, koska Simo oli todella kipeänä. Se oksensi koko yön, jos oikein laskin, niin 13 kertaa. Kun ei ollut enää mitään muuta mitä oksentaa, se okseni vaahtoa. Tätä ei ollut mukava seurata, kun toinen oli niin sairas :-/ Seuraavana aamuna lähdettiin poikien kanssa lääkäriin, jossa Simo saikin sitten kunnon lääkkeet. Ensin pistoksena oksentamisen estoa, ja sitten samaista lääkettä tablettina annettavaksi. Lisäksi suolistoantibioottia viikoksi eteenpäin. 

Simon olo kohenikin heti, eikä se enää oksentanut kertaakaan. Mutta Sakari jatkoi vieläkin vain ripulointiaan. Lopulta annoin Sakarille Canikur-kuurin, mutta ei sekään tuntunut helpottavan. Onneksi nyt jo kuitenkin herra on kunnossa, ja molempien mahat toimivat kuten kuuluukin!

Taas ollaan kotona Hervannassa, on ihan mukavaa olla välillä taas omassa kodissa :-)