maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lelupyykki.

Simon (ja nyt myös Saken) lelut ovat kovassa käytössä, joka päivä. Siten ne myös likaantuvat, klähmääntyvät ja muuttuvat rusehtaviksi siitä käytön määrästä. Tänään, kun oli hieno ilma tuossa aamupäivällä, päätin, että nyt saa lika kyytiä! Otin juuriharjan käteen, heitin lelut kylpyammeeseen, truuttasin niiden päälle koirashampoota ja aloin jynssätä!

Ensimmäisten vetojen aikana leluista lähti ihan ruskeata vettä -oli ehkä jo aikakin pestä ne. Simon Barbapapa-lelu muuttui jälleen ihanan kirkkaan keltaiseksi, ja Ikeasta saadut leluhiiret vitivalkoisiksi. Possulelu sai juuriharjan avulla myös oman  värinsä takaisin :-)



Simoa tämä toimenpide kiinnosti kovasti, herra istui kylppärin lattialla koko toimituksen ajan ja katseli hyvinkin kiinteästi, mitä tapahtuu. Kun puhdistusvaihe oli ohi, oli huuhtelun aika. 


Lopuksi asettelin "poijjaat" narulle kuivumaan. Simon mielestä tämäkin oli hauskaa, joten sain ystävän myös ripustukseen. Lelut ovat hauskan näköisiä, kun roikkuvat kuivaustelineestä. 


Tähän loppuun laitan vielä kuvia meidän kesäretkestä Suolijärven rannalle. Tänä aamuna kun oli niin kaunis sää!





P.S. Viimeöinen ukkonen herätti minut, mutta pojat nukkuivat sikeästi. Eivät paljoa välittäneet, vaikka ulkona oli melkein niinkuin sota menossa. Hienot pojat taas!!

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Pori KV

Perjantaina illalla lähdimme Simon kanssa Poriin. Seuraavana päivänä olisi Pori KV tiedossa. Koska Mikko oli tulossa kotiin sinä iltana, uskalsin jättää Sakarin yksin odottamaan huoltajaa kotiin, sillä aikaa kun itse lähdimme kohti Poria ystäväni Riikan kyydillä. Olen niin onnellinen siitä, että Sakella ei ole hajuakaan eroahdistuksesta, sillä poika jäi syömään lelujaan sellaisella halulla, ettei edes meidän peräämme katsellut!

Nukuttuamme äitini luona yön yli, oli aamulla aika lähteä näyttelyalueelle. Ilma näytti aamulla hieman epämääräiseltä tuo sää, ja siksi laitoinkin hameen alle legginsit, jos aika sattuisikin alkaa satamaan. Raviradalla oli paljon koirakoita. Simo oli onneksi kuitenkin sen verran väsynyt kuumasta säästä, että ei paljoakaan jaksanut välittää muista. Odottelimme melkein parisen tuntia kuumassa auringossa, jonka jälkeen oli vihdoin meidän vuoromme mennä kehään.

Simo seisoi mahtavasti, vaikka hieman olisi tehnyt mieli istua välillä siinä säässä. Juokseminen onnistui sekin ok, vaikka ruoho olikin pitkää, ja maa todella epätasainen. Kerran rikkoi laukalle, mutta pian pudotti taas raviin.


Pöydällä Simo seisoi mahtavasti ja ryhdikkäästi, mutta se ei tainnut olla tarpeeksi tuomarille. Nainen antoi ihmeellisiä arvosteluja: "keskikokoa kookkaampi" "pitkärunkoinen" "lyhyt kaula". Lisäksi muita, jotka pitivät paikkaansa, enemmän tai vähemmän: "raajoissa ruskeita pilkkuja" "ala-asentoiset korvat". Ala-asentoiset korvat johtuivat tosin kuumuudesta, Simo riiputti niitä kuumuudessaan. Arvosanaksi tuli ensimmäinen H, joka sinänsä ei minua harmita, mutta on ikävää, kun tuomari sanoo sellaista, mikä ei ole totta. (tarkoittaen lähinnä tuota pitkärunkoisuutta) Lopun arvostelusta voi lukea Simon omalta sivulta "Simon arvostelut"-linkin alta :-)



Pääsimme takaisin Tampereelle Krispesan kennelin omistajan kyydillä, kovat kiitokset hänelle!! Seuraava näyttely onkin sitten Ikaalisissa, 18.8. :-)

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ensimmäinen viikko kahden koiran kanssa.

Viikko on vierähtänyt todella nopeasti. Pojista on tullut ihania kaveruksia, leikkivät, syövät ja nukkuvat vierekkäin. Leikkeihin joutuu välillä puuttumaan, mutta useimmiten leikkivät siivosti ;-) Tässä pari kuvaa "siististä" leikkimisestä. Velikullat <3 





Välillä sitten nukutaan, ja silloin nukutaan kunnolla. Yöt nukutaan kokonaan, ei onneksi kukuta laisinkaan! Vaikka emäntä olisikin hieman laiska, ja nukkuisi vaikka yhdeksäänkin asti, Sakke leikkii kiltisti leluillaan, eikä ollenkaan herätä muita :-) Päivisin nukutaan missä milloinkin, ja missä asennossa milloinkin. Tässä kuvia erilaisista nukkumisasennoista:






Sakari osaa myös kulkea jo remmissä aika hienosti! Tietysti asiaa on helpottanut isoveli, joka on näyttänyt mallia oikein hienosti. Yritän silti mahdollisimman useasti käydä Saken kanssa kahdestaan ulkona, että poika ei seuraisi pelkästään Simoa. Ja hyvin se kulkee myös yksinään :-) 



Sisäsiisteyttä vielä odotellessa, Sakke on aivan täydellinen pikku pakkaus. Kukaan ei voi sitä olla rakastamatta. Ihmiset kadulla melkein varastaa sylistä mukaansa. Pitää olla varuillaan, kenelle antaa silitettäväksi ;-) Yhdessä Simon kanssa ne on niin hyvä pari, etten kyllä missään nimessä antaisi enää poikaa pois! Minun pojat on parhaita! <3



tiistai 17. heinäkuuta 2012

Sakarin kotiutuminen

Nyt se on tapahtunut. Poika on tullut kotiin! Hih :-) Kävimme hakemassa Sakarin eurasta, päivä oli mitä ihanin. Enkä välttämättä tarkoita säätä, sillä se oli melko harmaa. Päivän teki ihanaksi se, että vihdoin herra Behtoori pääsisi muuttamaan kotiin :-)

Viimeisien yhteisten hetkien jälkeen sisarusten kanssa, kasvattaja antoi hyvästit Behtoorille, ja sitten me lähdimme kotimatkalle.


 Ensimmäinen automatka sujui hyvin. Pientä vikinää lukuunottamatta Sakke matkasi rauhallisesti maisemia katsellen :-) Porissa kävimme tutustumassa Pihlavan setään ja tätiin, Mikaeliin ja Ninaan. Paikanpäällä kävi myös Hanna-Muori, ja he kaikki rakastuivat Sakariin, tottakai. Sakke sai juosta kauniissa kesäsäässä, ja voi kun sillä olikin kivaa!

Ensimmäiset leikkimisyritykset Simon kanssa olivat hieman pelottavia, ja aluksi Sakari juoksikin häntä koipien välissä ihmisten jalkoihin. Lopuksi Simo olikin kiva kaveri, ja pikkasen jo hampailtiinkin :-)

Uusi mamma oli tosi ylpeä pojistaan, eikä olisi millään halunnut laskea poikaa alas. Herra Behtoori kuitenkin oli paljon enemmän kiinnostuneempi nurmikosta, Simosta ja kasvattajalta saadusta lelusta, että minä jäin kakkoseksi! :-D




 Odotin kauhulla bussimatkaa Tampereelle. Onneksi kaikki huoli osoittautui turhaksi, Sakari nukkui koko matkan hienosti. Sakke matkasi Simon pienessä kuljetuskopassa, eikä ollut edes pissannut sinne sisälle koko puoleentoista tuntiin, joka jouduttiin istumaan paikallamme.

Kotona Sakari oli aivan kuin kotonaan. Ruoka ja uni maistui pitkän matkan jälkeen. Koko illan aikana ei tullut äitiä ikävä, eikä yölläkään. Ensimmäinen herätys ensimmäisenä yönä oli vasta 4.19, ja kun kukaan ei herännyt, poika kävi pissalla ja jatkoi nukkumistaan. Seuraavaksi Sakke heräsi puoli seitsemän, samalla tuloksella. Heräsimme kaikki yhtä aikaa vasta kahdeksalta, jolloin molemmat herrat saivat ruokansa.

Simo on ollut pikkaisen mustasukkainen Sakarin ruokinnasta. Joka kerta, kun pikkuherra ruokitaan, Simo istuu vieressä ja odottaa lupaa saada myös syödä.

Sakari ei ollut vielä ikinä ollut hihnassa, kun saapui Hervantaan. Pannasta poika ei sanonut yhtään mitään, se oli aivan ookoo! Mutta sitten kun siihen liitettiin hihna... O-OU. "Hei, joku nyt vetää mua. EN TODELLAKAAN LIIKU." Hih. Ensimmäiset yritykset kulkea hihnassa olivat ikimuistoisen näköisiä. Simon kulkeminen vierellä kuitenkin helpotti työtä, ja nyt, toisena päivänä, Sakari kulkee hihnassa VIERESSÄ aivan mahtavasti! Jopa ilman Simoa kuljettaminen sujuu mainiosti. Siis seitsenviikkoiseksi ;-) Ei laiteta poikaa vielä liian isoihin kenkiin, eihän? :-)  

Sakari oppi myös istumisen nopeasti Simosta mallia ottaen, sillä sisälle ei pääse ennen kun istuu rauhallisesti ulko-oven vierellä. Vielä kun sai hiukan namia, niin istuminenhan oli aivan itsestäänselvyys! Paikallaan pysyminen onkin sitten jo ihan eri asia.. :-) Vaikka sekin onnistuu oikein mallikkaasti nuoreen ikään verraten.

Simo ja Sakari ystävystyivät vielä enemmän, kun päästiin kotiin. Molemmat yöt ollaan nukuttu vierekkäin, päällekkäin ja toisen jalat suussa. Veljekset <3


 Sakarilla on oikein Mittelimäinen tapa leikkiä. Simo oli samanlainen, kun se leikki, ja olen nähnyt, että Sakarin äiti on leikkinyt pienenä myös vastaavasti. Tässä video pojasta ja leikistä.


Mun pojat on parhaat, oon niistä niin ylpeä!! Kohta mulla on niin hieno pari mitteleitä, ettei usko kukaan! :-)

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Sadeviitan uusiokäyttöä

Saimme Hannalta, silloin kun Simo oli pikkupoika, sadeviitan. Se on JesseJameksen (edesmennyt Norwichinterrieri-herra) vanha, ja maastokuvioinen. Olen sitä sovitellut pojan päälle useampaankin otteeseen, mutta eihän se siitä ole välittänyt. Istahtanut maahan vain istumaan heti mahdollisuuden saatuaan kuin sanoen: Mä en muuten liiku tää päällä yhtään mihinkään!!

Nyt kuitenkin tänään, kun satoi oikein olan takaa, päätin, että nyt sadeviitta niskaan ja ulkoilemaan. Sisällä viittaa pukiessani, Simo ei tuntunut välittävän vaatteesta yhtään mitään. Ulkonakin poika tuntui itseasiassa olevan sitä mieltä, että pukine oli ihan jees!

Simolla oli huppu päässä, tarralaput kiinni edestä ja mahan alta, häntä suojassa ja selkäkään ei kastunut. Oli kiva tulla kotiin lähes kuivan koiran kanssa. Ainoastaan jalat ja mahanalusta olivat märät, ja hiemat kuraiset koirapuistokäynnin takia.

Nappasin herrasta pari kuvaa, sillä täytyy sanoa, että se oli aikas hellyyttävä näky! Ne harvat vastaantulijat, ketkä olivat lähteneet liikkeelle tuonne sateeseen, hymyilivät poikkeuksetta hölmösti Simon nähdessään. Eikä ihme ;-)






perjantai 6. heinäkuuta 2012

Simo täyshoidossa.

Olemme viettäneet kivan viikon Porissa Simon kanssa. Keskiviikkona illalla minä lähdin laivalle, ja Simo jäi hoitoon Hanna-muorille Metsämaalle. Siellä asustaa blogissa jo aiemmin mainitut Siiri-Orvokki ja Tytti-Tuulia. Mutta ennen laivareissua..

Tiistai-iltana vietimme mukavan leikkihetken takapihalla, jossa Tytti ja Simo leikkivät sydämiensä pohjasta! Mukana viilettivät tennis- ja krokettipallo, jotka olivat kovassa käytössä. Lisäksi kaveruksien suissa kulkeutuivat kaiken maailman luut ja purulelut. Nämä kaikki vaihtoivat omistajaa sekunnin välein, suusta suuhun, jos vaan sai napattua ;-) Tässä kuvia näistä kahdesta hömpästä! :-)









Ihan harmittaa, kun tietää, että parin kuukauden päästä tämä kaksikko ei ole enää samanlainen. Tytti kasvaa, ja saa ensimmäiset juoksunsa. Sen jälkeen Simo on sen perässä aivan eri syystä, ja Tytti luultavasti ei huoli poikaa enää leikkikaveriksi, ainakaan näin helpolla. Voi, kun nämä kaksi saisivat aina olla näin hyviä ystävyksiä! Nyt kuitenkin vielä otetaan kaikki irti hauskasta, ja leikitään, riehutaan ja remutaan niin paljon, kun tassuista pääsee!

Kun sitten omistaja lähti hurvittelemaan laivalle, Hanna käväisi ostamassa hauvoille lastenaltaan vilvoittelupaikaksi. Aluksi altaaseen ei mennyt kukaan, ja koirat tuntuivat ihan jopa pakoilevan häntä, kun hän huuteli niitä paikalle. Lopulta pari kertaa istutettuaan Simon altaaseen, se meni sinne itsekin vilvoittelemaan. Oli varmasti karvapallolla kuuma, sillä takapihalle paistaa aurinko aamusta iltaan.



 Aluksi allasta käytettiin lähinnä juomiseen..





Tosiaan lopulta kuumuus voitti, ja poika istuskeli ammeessa omasta halustaan :-) Oli tosi hienoa olla laivalla huoleti, kun hoitopaikka on kuitenkin täyden viiden tähden hoitopaikka ;-) Uima-altaat ja kaikki!!