perjantai 30. syyskuuta 2011

Viimeinen työpäivä, muuttoa ja ruokahaluttomuutta!

Eilen oli tosiaan vihoviimeinen työpäivä Simolle nuokkarikoirana. Simo otti tilanteen hyvin rennosti, ja nukkui suurimman osan ajasta töissä! Osaisimpa/voisimpa itsekin toimia työssäni niin..

On mahtavaa katsella, kun nuoret kulkevat tilalla Simo sylissään, aivan kuin olisivat lapsia taas! Hih. Simo tuntuu rakastavan aina vain enemmän ihmisiä, mitä enemmän se on niiden kanssa. Sille täytyy tehdä todella hyvin selväksi, jos ei tykkää että se kiehnaa jaloissa. Se vain niin rakastaa meidän nuoria!!

Mutta nyt tosiaan oli viimeinen torstai, kun poika oli mukana, koska Eveliina muuttaa Simo mukanaan Tampereelle. Tänään on muuttopäivä, ja täytyy kyllä sanoa, että paljon on tehty; siivousta ja raijaamista. Ei ole ollut kantoapuja, vaan yksi kassi kerrallaan autoon ja takaisin ylös viidenteen kerrokseen hakemaan lisää kamaa!

Simo ei ole paljon auttanut stressiäni, sillä poika ei taaskaan ole syönyt kunnolla. Tänään sain sen syömään vasta yhden aikaan ensimmäisen kerran. Sitä ennen sillä oli niin nälkä, että oksensi keltaista vaahtoa.
Oksentamisia on alkanut olla useammin, sillä Simoa on todella vaikea saada nykyään syömään.

MUTTA! Tänään taisin keksiä jujun tähän syömättömyyteen; menin niinkin pitkälle, että söin itse ensin yhden nappulan puoliksi, ja sitten tarjosin Simolle. JA KATSO; se söi! Mielessäni raksutti hetken, ja sitten rupesin murentamaan nappuloita pienemmiksi. Ja silloin se söi taas. Joten sitten reippaana tyttönä saksien kanssa murentamaan kaikkia nappuloita. Hah. Oli aika työ, mutta sen ansiosta Simo söi ainakin puolet ruuastansa. Heti, kun lisäsin kuppiin kokonaisia naksuja, se lopetti syömisen. Eivätkä nappulat ole edes ison kokoisia! O: Kokeilen nyt viikon ajan tuota kikkaa, ja jos se menee taas mönkään, en todellakaan tiedä, mitä teen tuon mitteliherran kanssa.

Punnitsin Simon eilen, kun käytiin eläinlääkärissä hakemassa uusi rokotekortti, ja se oli 5kg tasan. Ainakin on ihan ok painoinen, ettei ihan ylilaiha.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Ihan eka päivitys! :-)

Aamulla kun heräilin, ja keräilin itseäni sängynpohjalta, huomasin, että Simo on jotenkin kummallinen. Hyvin varovaisena tuli tervehtimään, ja muutenkin yritti olla mahdollisimman pieni. Kun sitten kävelin olohuoneeseen, näin, miksi sitä oltiin oltu niin kummallisia. Simo oli yön aikana käynyt laukullani, joka oli epähuomiossa jäänyt auki; Kaikki Dentastixit oli syöty, samoin pehmeät naminappulat. käärepapereita pitkin lattioita. Ihanaa Simo! Eihän sille enää silloin voinut olla vihainen, mutta täytyy myöntää, että hetken aikaa istuin sohvalla silmät ummessa ja mietin, että tästä tämä aamu lähtee!

Lähdimme aamupissalle ja ulkoilemaan Hervannan koirapuistoon. Simo niin rakastaa sitä paikkaa, on niin hienoa juosta ylös alas pientä kalliota, joka on puiston keskiosassa! Nähtiin siellä myös toinen Mittelinpoika, ruskea Jouka. Joukan koirakaveri Diron oli myös mukana, ja Simo tykkäsi kauheasti hypellä ja kiskoa poikia karvoista. Ihme, ettei vanhempi Diron sanonut siihen mitään, vaikka ihan varmasti ärsytti, kun tuollainen pieni sittiäinen roikkuu naamassa kiinni! :-D 

Ilta vietettiin vierekkäin omilla tuoleilla, minä tietokoneella kuunnellen Leevi and The Leavingsia, ja Simo torkkuen vieressä. Näitä hetkiä en vaihtaisi pois mistään hinnasta! :-)   

Sain tänään viimein lähetettyä omistajamuutoksen kennelliitolle, ihmettelin vaikka kuinka kauan postilaatikon edessä, että kumpaan luokkaan se nyt kuuluisi sitten tiputtaa.. Laitoin ykkösluokkaan, toivottavasti menee perille.

Ainiin!

Eveliina ja Simo suuntaavat Lahteen lokakuun lopussa, aikomuksenamme osallistua pentunäyttelyyn! Matkaan lähdetään luultavimmin kimppakyydillä toisen osallistujan kanssa. Simo tuskin edes huomaa mitään erikoista siinä päivässä, niin tasainen ja pikkuvanha poika se on! Joskus tuntuu, että koirani ei ole puolivuotias, vaan kuusivuotias. Hih :-) Aivan varmasti jännitän tapahtumaa niin paljon, että pilaan koko esiintymisen. Luultavasti Simo silti pelastaa emäntänsä pulasta, ja käyttäytyy mahtavasti. Aina saa unelmoida!